Alkukangertelua

 

Minä en ole hyvä esittäytymään. En tiedä mitä pitäisi kertoa, mitä ihmiset haluavat tietää. Mitä edes haluan kertoa.
Näitä blogeja on jo kolmetoista tusinassa, enemmänkin, ja silti päätin lähteä leikkiin mukaan. Miksi? Minulla ei ole ketään kenelle puhua, ei sellaista ihmistä joka ymmärtäisi, lohduttaisi.


Kuuma kaakao tuo kylmiin ja sinisiin sormiini hetkeksi elämän tuntua, täyttää lämmöllään tyhjää sisintäni, tuo valoa mieleni synkkyyteen.



Tarkoitukseni ei ole jakaa eteenpäin unelmia ja valheita syömishäiriöiden kauneudesta. Se ei ole ikuista glooriaa tai harmoniaa. Tarkoitukseni on saada paikka purkautumiselle, avautumiselle, ahdingolle ja väsymykselle. Muistuttaa itseäni peilimaailman varjokujista ja -sokkeloista. Tämä ei ole täydellisen itsekurin hekumaa ja poutapilvien päällä leijumista. Tämä on wc:n lattialle pökertymistä ja ylimääräisiä ja poisjääneitä sydämenlyöntejä.


Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaani. Matkaa eteen- ja taaksepäin kulkemisesta, eksymisestä, paikalleen jähmettymisestä ja esteiden kiertämisestä.
Olethan ystävällinen ja jätät merkin käymisestäsi ja kerrot jos tunnistat minut !